Paluu Kreikkaan

Ensikosketukseni Kreikkaan taisi olla Risto Jarvan komedia Loma vuodelta 1976. Elokuvan nähneet voivat arvata, miten hilpeissä tunnelmissa odotimme äitini kanssa Rodoksen matkaamme paria vuotta myöhemmin. Pipot kyllä jäivät kotiin...

Rakastuimme Kreikkaan kertaheitolla, äitini ja minä. Seuraavina vuosina lomailimme myös Kreetan Agios Nikolaoksessa sekä Manner-Kreikan Varkizassa, mistä käsin vierailimme kirjeenvaihtokaverini Lilan luona Ateenassa. Ensimmäisellä interrail-reissullani kävin vielä Samoksella, mutta sen jälkeen en ole ollut Kreikassa kolmeen vuosikymmeneen.

Tänä vuonna ikävä kävi vihdoin ylitsepääsemättömäksi. Kyselin eräässä Facebook-ryhmässä mille Kreikan saarelle kannattaisi nykyään suunnistaa, jos edellä mainitut lasketaan pois, eikä esimerkiksi vilkas yöelämä erityisemmin kiinnosta. Vastauksista erottui edukseen Kefalonia, josta tekemäni kuvahaut ratkaisivat pelin sen hyväksi.

Muraali matkalla hotellilta Lourdatan rantaan.

Mutta, mutta... kaikki Kefaloniassa käyneet toistivat samaa: saarella kannattaa ehdottomasti vuokrata auto. Minulla ei ole ajokorttia, joten se ei tullut kyseeseen. Päätin silti ottaa haasteen vastaan, ja kokeilla, millä keinoin pystyisin näkemään saarta mahdollisimman paljon, muutoin kuin autolla ajaen.

Toivottavasti kokemuksistani ja vinkeistäni on hyötyä myös muille kortittomille. Niitä voi hyvin soveltaa muihinkin kohteisiin kuin Kefaloniaan.

Saarihyppelyä tämäkin

Yksi hyvä tapa nähdä matkalla enemmän on jakaa perillä oleskelu osiin ja majoittua useampaan kuin yhteen paikkaan. Vietin syyskuun loppupuolella tekemälläni reissulla ensin kolme yötä Kefalonian etelärannikolla, Lourdatan kylässä, ja sen jälkeen kuusi yötä saaren pohjoispuolella Samin pikkukaupungissa. Ratkaisu toimi erinomaisesti.

Ensimmäiseen majapaikkaani hotelli Casa De Blueen pääsin lentokentältä kätevästi taksilla. Ilmassa aisti jo lopun alkua, eli kiireisen kesäsesongin kääntymisen syksyn verkkaisempaan tahtiin. Sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, muttei tukalan kuuma.

Turkoosinsininen Casa De Blue ja matkaseuralaiseni Adonis-strumffi.

Muutuin taas siksi pikkutytöksi, jonka mielestä parasta maailmassa on uiminen korkeita aaltoja vastaan, tai vain istuskelu rantaviivan tuntumassa kauniita kiviä etsimässä. Hotellista oli lyhyehkö kävelymatka kahdelle uimarannalle, joista ihastuin erityisesti Trapezakiin. Ranta on melko pieni, mutta sitäkin viehättävämpi. Olisin voinut viettää koko loman sovittamalla päiväohjelmani Trapezakin ja rannalla sijaitsevan lounaskahvila Denisin, sekä hotellin uima-altaan ja kylän illallisravintoloiden välillä – ja olla täydellisen onnellinen!

Matkasuunnitelma vei minut kuitenkin vielä uusille rannoille ja ruokapaikkoihin, ja hyvä niin.

Trapezakissa olivat matkani parhaat aallokot ja mukavimmat rantatuolit.

KTEL kuljettaa

Suomalainen linja-autoliikenneverkko on meille samanaikaisesti itsestäänselvyys ja ylellisyys, jollaista ei läheskään kaikista matkakohteista löydy. Kreikassa toimii onneksi KTEL, eli Koiná Tameía Eispráxeon Leoforeíon, suomeksi ”linja-autojen rahastusten yhteiskassa”.

Tutkiskelin Kefalonian paikallisbussiliikenteen aikatauluja jo hyvissä ajoin etukäteen, ja totesin voivani laskea niiden varaan ainakin osan liikkumisestani.

Linja-auto ei ihan aina tullut ajallaan, mutta tärkeimmät etapit pääsin matkustamaan mukavassa ja edullisessa kyydissä, Lourdatasta Samiin sattuman kautta jopa reilusti edellä aikataulusta.

Samin kaupunki ei ole pieni eikä suuri vaan juuri sopivan kokoinen.

Se on hyväksi linjoille!

Linja-auto teki täydelliset oharit kun olin suunnitellut palaavani autokyydillä Trapezakista hotellille. Matka ei ole pitkä, mutta se on melko jyrkkää nousua. Kanssani bussia odotelleet brittieläkeläiset luovuttivat yksi kerrallaan, ja lähtivät patikoimaan ylämäkeen – "it's good for your figure!" tokaisi yksi tädeistä. Seurasin lopulta esimerkkiä.

Kävely on tosiaan mitä parhaina liikuntaa, ja yksi lempiliikkumismuodoistani. Kefaloniassa kävelin keskimäärin kuusi kilometriä päivässä. Pisin yksittäinen patikointiretkeni suuntautui Samista yhdeksän kilometrin päähän, Kapteeni Corellin mandoliini -elokuvasta tutulle Antisamosin uimarannalle.

Kävelyreitti kulkee Samin ja Antisamosin väliin jäävän korkean niemen ympäri. Nousut (ja laskut) ovat verrattain loivat ja näkymät merelle verrattoman upeat. Kävelijällä on saman matkan vaikkapa taksilla suhaavaan verrattuna luontaisetuinaan tien varrella kasvavat, tuoksuvat salviapensaat ja muut villiyrtit, sekä seuranaan niitä laiduntavat vuohilaumat.

Antisamosin ranta on syrjäisestä sijainnistaan huolimatta erittäin suosittu.

Ei harha- vaan täsmäretkiä

Seuramatkoilta tutut opastetut retket ovat myös omatoimimatkailijalle hyvä tapa tutustua nähtävyyksiin. Avgerinos Travel Experience on paikallinen matkatoimisto Samissa. Varasin jo Suomesta käsin paikan kahdelle heidän retkelleen: Pohjois-Kefalonian kiertomatkalle ja Ithakan retkelle.

Pohjois-Kefalonian kierroksella käytiin Myrtoksen rannalla, kansainvälisen jetsetin suosimassa Fiskardon kalastajakylässä sekä pittoreskissa Assosissa. Oppaamme Vicky kertoi paikallishistoriaa ja vähän omaa henkilöhistoriaansakin värikkäämmin kuin mihin mikään opaskirja olisi pystynyt.

Fiskardossa söin yhden matkani parhaista mustekala-annoksista.

Assoksen kylä pastellinvärisine kivitaloineen on taitelijoiden ja häämatkalaisten suosiossa.

Vicky toimi oppaana myös Odysseuksen kotisaarella Ithakassa, joka sijaitsee aivan Kefalonian kyljessä, noin tunnin lauttamatkan päässä Samista. Saari on jokaisen Kreikan historiasta kiinnostuneen must-kohde: erilaiset Homerokselle ja Odysseukselle omistetut paikat ja patsaat tekevät saaren muinaisen kuninkaan, Troijan sodasta palatessaan harharetkilleen jääneen Odysseuksen kohtalosta käsin kosketeltavan.

Ithaka viehättää myös historiasta piittaamatonta matkailijaa. Esimerkiksi Kionin kylä on pieni helmi – kuin Fiskardo pienoiskoossa, mutta sympaattisempi.

Ithakaa aamuauringossa ja kolme + 1 kuvaa Odysseuksesta.

Katharan luostarilta on upeat näkymät vastarannalle Kefaloniaan.

Pyörällä päästään

Liikuin Kefaloniassa useilla eri kulkuvälineillä, mutta aasisafarin jätin väliin. Polkupyörän vuokraus sen sijaan oli ajatuksissa jo matkaa suunnitellessani.

Kuten olen jo edellä todennut, voivat kartalla näkymättömät korkeuserot tehdä kävelijälle tepposet, eikä hiki päässä pyöräilykään pahemmmin houkuttele. Samissa ja sen välittömässä ympäristössä oli ilokseni niin tasaista maastoa, että fillarointi sujui vaivatta. Vuokrasin oman menopelini Vickyn suosituksesta Contessina-nimisestä ravintolasta Samin rantakadulla, 18 eurolla kahdeksi päiväksi.

Olin edellisen päivän retkellä nähnyt bussin ikkunasta Samin lahden länsirannalla pieniä uimarantoja, joista päätin ottaa selvää. Niistä Agia Paraskevi oli juuri sellainen, josta olin pitkään haaveillut: kahden uimarannan välissä oli pienen pieni ranta kokonaan omaan käyttööni, ah onnea!

Pieni ranta Agia Paraskevissa oli kuin suoraan minun bucket-listaltani.

Kefalonia sopii oikein hyvin matkakohteeksi myös meille ajokortittomille, MOT. Olen myös sitä mieltä, että huolellinen etukäteissuunnittelu on usein hyväksi. En koe suunnitelmien tappavan spontaanisuutta, vaan vapauttavan paikan päällä ottamaan rennosti.

Hyvät lukijani (tiedän, että teitä on): oletteko te matkailijoina suunnittelijoita, vai annatteko nenän näyttää tietä?

Matkan viimeisen päivän vietin Argostolissa, joka on tunnettu merikilpikonnista..

Muokkaus: ulkoasua muokattu 25.10. 2021