Bon frimaire à tous!

Ranskan vallankumouskalenterissa vuoden kolmas kuukausi, frimaire (suomeksi huurrekuu) alkoi 21., 22. tai 23. marraskuuta, eli tällä viikolla. Huurrekuu päättyy juuri joulun alla, 20., 21. tai 22. joulukuuta.

Pidän huurrekuu-nimestä, koska se antaa tilaisuuden nähdä jotakin hyvää ja valoisaa keskellä syvintä kaamosta. Päivät ovat pimeitä ja luonto harmaa, mutta hyvässä lykyssä valkoisen, kimmeltävän huurteen peitossa.

Huurrekuu on trendikkäästi ilmaistuna hyggen ytimessä – ajattelutapa, joka auttaa selviytymään pitkästä talvesta keskittymällä se hyviin puoliin.

Dolce far niente

Loppukesästä kaamoksen ollessa vielä kuukausien päässä satuin katsomaan uudestaan elokuvan Hotelli Firenzessä (1985). Olen nähnyt sen tuoreeltaan 80-luvun puolivälissä, mutta olin unohtanut, miten ihastuttavan tarkkanäköisesti siinä kuvaillaan vuosituhannen vaihteen seuraelämää ja etenkin turismia.



Kaappasin elokuvasta oheisen kohtauksen kuvittamaan ajatusta, jolla olen itsekin leikitellyt: "joka kaupungilla on oma tuoksunsa". Olen kokenut tämän ehkä voimakkaimmin Pariisissa, missä toisiinsa sekoittuvat pariisittarien parfyymit sekä patsuli ja eksoottiset mausteet.

Elokuvan kanssa samoihin aikoihin katsoin myös televisiosta sarjat Kulttuurimatkalla Italiassa ja Britannian monet kasvot, joiden aiheet kietoutuivat hauskasti toisiinsa. Taidetta, arkkitehtuuria ja matkailua tarjoiltuna brittiläisten ja italialaisten luonteenpiirteiden toisiaan täydentävällä charmilla.

Loppukesän nojatuolikiertueeni täydensi vielä toinen elokuva, Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä (2010). Se on elokuvan Hotelli Firenzessä tavoin romaanifilmatisointi, joka myös sijoittaa ihmissuhdetarinan matkailun kontekstiin.



Oli hauska sattuma, että siitä sain talteen parin edelliselle kuvaruutukaappaukselleni. Tällä kertaa "joka kaupungilla on sitä kuvaava sana". Kiehtova ajatus.

Katsomiani elokuvia ja tv-sarjoja yhdistävät sanat dolce far niente, suloinen joutilaisuus.

Syksy on vyyhteytymisen aikaa

Italialaista elämänasennetta kuvaava käsite  on pohjoismaisen hyggen lähisukulainen. The New Yorker -lehden artikkeli The Glossary of Happiness käsittelee vastaavia sanoja ympäri maailman, ja sen lähtökohtana on suomalaisen Emilia Lahden esitys sisun merkityksestä suomalaisessa kulttuurissa.

Huurrekuu, kaamos, hygge ja dolce far niente liittyvät mielessäni kaikki toisiinsa. Asioiden vyyhteytyminen tällä tavoin on minulle leimallisesti syksyinen ilmiö. Tämä liittyy suurelta osin siihen, että syksy on opinnoissa uuden lukuvuoden alku, ja siten parasta aikaa uusille ideoille. Kalenterivuoden alussa ei enää ole samankaltaista ajatusten kipinöintiä.

Ajatusvyyhtien avoimeksi kirjoittaminen ei aina ole helppoa. Tämänkin tekstin aloitus takkuili: mielessäni oli kyllä mistä haluan kirjoittaa, mutta miten olikin paljon vaikeampi juttu. Aihetta olisi ollut luontevampaa lähestyä vaikkapa sanapilven tai tajunnanvirran kuin perinteisesti strukturoidun tekstin kautta.

Blogini kautta olen kuitenkin todennut jotain, minkä kirjailija Joan Didion pukee hienosti sanoiksi:

“I write entirely to find out what I'm thinking, what I'm looking at, what I see and what it means. What I want and what I fear.” 

Kirjoitan tietääkseni mitä ajattelen. Kiitos kun jaksoit lukea, vaikka ajatusten punainen lanka oli tänään tavallista tiukemmalla sykeröllä.

Muokkaus: ulkoasua muokattu 25.10. 2021.