Turkulainen Helsingissä
Suhteeni Helsinkiin on aina ollut vähän kaksijakoinen. Sitä symboloikoon vaikka se jättikokoinen nalle, jonka noin kymmenvuotiaana näin Helsingin Stockmannin leluosastolla, ja jonka omistamisesta haaveilin kauan. Pääkaupungissa kaikki on suurempaa ja kauniimpaa (kyllä, tiedän oikein hyvin miten maalaiselta tämä kuulostaa), mutta myös kalliimpaa. Kaupungin keskustan jokainen kauppa, kahvila, ravintola ja kulttuurikohde houkuttelee kuluttamaan vähän, lisää, vielä enemmän. Toisaalta juuri ne monet mahdollisuudet vetävät turkulaisen Helsinkiin. Muinoin 90-luvulla olin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestarin vakituinen kävijä, konsertti- ja keikkapaikat sekä festarit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, samoin kuin museot. Onneksi minulla on Helsingissä myös ystäviä, jotka antavat kaupungille inhimilliset kasvot. Se ei olekaan vain iso ja kalsea, kaupungiksi naamioitunut ostoskeskus. Tällä kertaa kävin Musiikkitalossa Einstüsrzende Neubautenin keikalla ja Ateneumissa katsomassa n