Hyvä ruoka – matkallakin mielessä
Elokuu on sadonkorjuun ja säilömisen aikaa, herkuttelijan ja kotikokin ruokavuoden kohokohta. Tosiasiassahan hyvä ruoka on aina mielessä, eikä vähiten matkustaessa. Muistelen tähän alkuun taas hetken omaa henkilöhistoriaani matkailijana, tällä kertaa kulinaaristen nautintojen vinkkelistä. Ensimmäisellä yhteisellä etelänmatkallamme äitini vei minut Bulgariaan. Sieltä on jäänyt mieleen reissuremmin yhteinen piknik. Kaupasta ostetut leivät, hedelmät ja juustot nautittiin paikallisessa puistossa. Ruokailu luonnon helmassa oli 70-luvun puolivälissä pikkutytölle mieleenpainuva elämys – piknikit tulivat varsinaisesti muotiin vasta noin vuosikymmen myöhemmin. Korjatkaa, jos olen väärässä. Seuraavilla matkoilla Espanjaan, Kreikkaan ja Italiaan makuhorisonttini laajeni entisestään. Lempiherkkuni olivat niitä nykyään niin tuttuja ja tavanomaisia, rakastuin kreikkalaiseen horiatiki -salaattiin ja italialaiseen jäätelöön. Makunystyrät alkoivat kuitenkin jo erottaa pienempiä eroja välimerellisen