Olen unessa useasti
... sinun kaduillas, koulutie. V.A. Koskenniemen runon Koulutie alku tuli minulle jo lapsena tutuksi. Perheessämme oli usein tapana kertoa toisillemme edellisenä yönä näkemiämme unia. Mitä oudompia unet olivat, sitä enemmän niissä riitti nauramista. Minulla on siis alusta alkaen ollut positiivinen suhde unennäköön – siitäkin huolimatta, että jouduin painajaisissa pakenemaan susilaumoja ja sietämään suuresti inhoamiani kyykäärmeitä. Eräs varhaisimmista toistuvista unipaikoistani – niistä, jotka muistan – oli iso kallio, jonka valvemaailman esikuva sijaitsee lapsuuden kesämökin lähistöllä. Unissani kallio oli aina vähän erilainen, mutta silti sama. Jossain vaiheessa aikuisena huomasin, että näen ehkä poikkeuksellisen paljon unia paikoista. Topofiliaan taipuvainen luonteeni heijastuu öiseen mielenmaisemaan. Näin unta, että olin oikeasti siinä kaupungissa, jossa olen aina unissani Aloin nähdä unia kaupungista, omasta unikaupungistani. Sillä ei ole varsinaista esikuvaa, vaan täys