Kirjasto on uskonnottoman kirkko

"Jos on nähnyt yhden kirkon on nähnyt ne kaikki" on sanonta, joka ei viittaa ainoastaan kirkkojen samankaltaisuuteen, vaan myös niiden asemaan nähtävyyksinä. Matkailuun on perinteisesti kuulunut vierailu tärkeimmissä paikallisissa kirkoissa tai muissa vastaavissa pyhätöissä tai temppeleissä, koska ne tyypillisesti kertovat paljon historiasta – eivät vain uskonnon, vaan myös esimerkiksi taiteen ja arkkitehtuurin näkökulmista.

Vaikka tokaisu on kaukana totuudesta kertoo se jotain sekä maallistuneen matkaajan suhteesta kirkkoihin että nykyaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kirkot eivät enää ole oman aikansa wau-arkkitehtuuria. Sen tontin ovat valloittaneet taidelaitokset, ja niistä erityisesti taidemuseot.

Viime vuosina myös kirjastot ovat nousseet arvossa. Sosiaalisessa mediassa näkee tämän tästä listoja maailman upeimmista kirjastoista. Eräs ystäväni kutsuu niitä osuvasti kirjastopornoksi.

En valitettavasti enää muista, mistä tv-dokumentista tein tämän kuvaruutukaappauksen,
 joka hyvin kuvittaa aihetta.

Kirjastojen ihailu ulottuu kaikeksi onneksi korskeita ulkokuoria syvemmälle, kirjastolaitoksen olemukseen. Kirjastoja voi hyvästä syystä kutsua tiedon temppeleiksi. Ne ovat ihmiskunnan jaetun tiedon ja yhteisten tarinoiden koteja, joissa ketään ei suljeta ulos uskonnon tai syntyperän perusteella.

Umberto Econ Ruusun nimi on mielestäni yksi parhaista kirjasto- ja kirjallisuusaiheisista romaaneista. Siinä kuvataan uskon ja tiedon välistä kamppailua luostarilaitoksen sisällä.

Yleisillä kirjastoilla on tänä päivänä vahva yhteiskunnallinen tehtävä. Niissä puolustetaan kansalaisyhteiskuntaa ja vastustetaan disinformaatiota. Ei ole sattumaa, että Yhdysvalloissa Donald Trump haluaa leikata määrärahoja museoilta ja kirjastoilta.

Minun kirjastoni

Voisin kirjoittaa paljonkin henkilökohtaisesta suhteestani kirjastoihin, lähtien lapsuuden lähikirjastosta, kertoen kirjastoista opiskeluvuosien tärkeinä paikkoina, päätyen nykyiseen työpaikkaani Suomen parhaassa kirjastossa. Keskityn tällä kertaa kuitenkin kirjastoturismiin ja jo mainittuihin maailman upeimpiin kirjastoihin, joista pystyn rastimaan kolme. Vaikka nykyään rakennetaan toinen toistaan näyttävämpiä uusia kirjastoja, on vanhoissa kirjastoissa aivan oma tunnelmansa.

1. La Biblioteca General Histórica de la Universidad de Salamanca

Minulla oli kymmenen vuotta sitten ilo päästä silloisen työni puolesta seuraamaan Ylen Talo Espanjassa -kieliohjelman kuvauksia Salamancassa. Me toimittajat saimme tilaisuuden vierailla Salamancan yliopiston vanhassa kirjastossa, joka ei tavallisesti ole yleisölle avoinna.

Kirjasto huokui Ruusun nimen henkeä. Hyllyillä oli vieri vieressä tuttujen klassikkojen vanhoja painoksia. Kirjaston henkilökuntaan kuuluva pienikokoinen espanjalaismies esitteli meille valkoiset puuvillakäsineet käsissään ennen kirjapainotaidon keksimistä käsin tehtyjä kirjoja ja niiden taidokasta kuvitusta. Kokemus oli ainutlaatuinen.

2. Biblioteca Nacional do Brasil

Ennen Brasilian matkaani marraskuussa 2009 olin jo nähnyt netin listoja vierailemisen arvoisista kirjastoista, ja suunnittelin varta vasten käyväni Rio de Janeirossa sikäläisessä kirjastossa. Harmillisesti erehdyin kirjastosta: Brasilian kansalliskirjasto onkin kokonaan eri rakennus kuin listoilla korkealle rankattu Al Gabinete Português de Leitura. Sekin oli kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen ja onnekseni pääsin mukaan opastetulle kierrokselle.

3. Trinity College Library

Dublinin vanha yliopistokirjasto on kaikilta kauneimpien kirjastojen listoilta löytyvä klassikko. Siellä vierailin ensimmäisellä Irlannin matkallani syksyllä 2012. Kirjaston iso sali The Long Room on tunnettu siitä, että Star Wars -elokuvassa Kloonien hyökkäys nähtävä jeditemppelin arkisto on siitä melko tarkka kopio.

Muokkaus: ulkoasua muokattu 25.10. 2021.