Tieto perustuu vaihtoon
Turkulaisen teatteriryhmän Kolmas tila esitykset ovat fifty-sixty (© Matti Nykänen) älyllisiä tutkielmia ja aistien ravintoa. Näytelmäteksteissä on aina vankka tiedollinen pohja, mutta toteutus vetoaa myös tunteisiin.
Kolmannen tilan tuorein produktio Legenda pienestä luusta oli vähällä mennä minulta ohi. Sattuma puuttui kuitenkin peliin ja onnistuin näkemään ”pienen luun” toisen osan Turun tuomiokirkossa syksyisenä perjantai-iltana.
Teoksen tarinassa tärkeässä osassa ovat ajan halki kulkevat linnut. Muita henkilöitä Seppo Parkkisen tekstissä ovat muun muassa kristitty kuningas Roger toinen ja arabimaantieteilijä Al-Idrisi.
En tiennyt Kolmannen tilan uuden näytelmän aiheesta juuri mitään etukäteen, joten se oli karttafanille mieluinen yllätys.
Olen vuosien varrella oppinut kerta kerralta enemmän nauttimaan Parkkisen käsikirjoituksista, jotka ovat kuin matkantekoa junan ensimmäisessä luokassa halki henkeäsalpaavien maisemien. Tällä kertaa korvani poimi tekstin seasta yhden koko näytelmän tiivistävän ajatuksen: tieto perustuu vaihtoon, se on kanssakäymistä.
Kartoituksen eli kartografian historia on olosuhteiden pakosta tietojen vaihdon historiaa. Nykyaikaista satelliittiteknologiaa edeltävä kartoitus oli hidasta ja epävarmaa. Yksikään ihminen tai edes retkikunta ei parhaassakaan tapauksessa pysty keräämään kuin pieniä osia maailmankartan jättipalapelistä. Saman havainnon toistuminen useissa eri lähteissä on ennen vanhaan ollut paras tae sen todenperäisyydestä.
Yhteistyön tuloksena piirtyvä ja tarkentuva maailmankartta soveltuu yleisemminkin tieteenteon epitoomiksi. Juha Hurme kirjoittaa artikkelissaan Typeryyden viholliset: ”(k)ommunalismi tarkoittaa, että tieteen avulla hankitun tiedon pitää olla julkista ja kaikkien saatavilla. Tieteen pitäisi tässä mielessä olla ei-kapitalistinen vaihdantatalous!”
Näytelmässä Legenda pienestä luusta nousevat pintaan löytöretkeilijöiden tarinat kaukaisista maista. Maantiede ei ole vain maanmuotoja ja etäisyyksiä, vaan myös kuvauksia siitä, millaisiin olentoihin maailman äärillä voi olettaa törmäävänsä. Mielikuvitus valtaa alaa tieteelliseltä tiedolta, koska suuri osa tarinoista perustuu kuulopuheisiin, ei omaan havaintoon.
Puhtaasti mielikuvituksen tuotetta on myös oma yritelmäni kartanpiirtämisen alalta vuodelta 1979. Ruutupaperille piirretty "Snoopyland" kuvaa viidennen luokan yhtä neljän oppilaan ryhmää, toisin sanoin kahden peräkkäisen kahdenistuttavan pulpetin muodostamaa kokonaisuutta Nummen koulun (nykyään Nummenpakan koulu, Nummen yksikkö) luoteiskulmassa sijaitsevassa luokkahuoneessa.
Nykyisille amatöörikartanpiirtäjille suosittelen National Geographicin interaktiivista karttasovellusta: http://mapmaker.nationalgeographic.org/
Kolmannen tilan tuorein produktio Legenda pienestä luusta oli vähällä mennä minulta ohi. Sattuma puuttui kuitenkin peliin ja onnistuin näkemään ”pienen luun” toisen osan Turun tuomiokirkossa syksyisenä perjantai-iltana.
Teoksen tarinassa tärkeässä osassa ovat ajan halki kulkevat linnut. Muita henkilöitä Seppo Parkkisen tekstissä ovat muun muassa kristitty kuningas Roger toinen ja arabimaantieteilijä Al-Idrisi.
”Vuonna 1154 al-Idrisi laati suuren maailmankartan joka tunnetaan nimellä Tabula Rogeriana hänen toimeksiantajansa mukaan. Kartanliitteeksi hän laati kirjan jonka nimeksi tuli Geografia. Al-Idrisi laati myös hopeisen karttapallon, joka painoi 400 kiloa, ja kuvasi seitsemän mannerta, kauppareitit, järvet, joet, tasangot ja vuoret sekä suurimmat kaupungit.
Al-Idrisin karttoja käytettiin Euroopassa vuosisatoja. Muun muassa Kristoffer Kolumbus käytti karttoja jotka perustuivat al-Idrisin työhön.” (Wikipedia)
En tiennyt Kolmannen tilan uuden näytelmän aiheesta juuri mitään etukäteen, joten se oli karttafanille mieluinen yllätys.
 |
| Tabula Rogeriana. |
Olen vuosien varrella oppinut kerta kerralta enemmän nauttimaan Parkkisen käsikirjoituksista, jotka ovat kuin matkantekoa junan ensimmäisessä luokassa halki henkeäsalpaavien maisemien. Tällä kertaa korvani poimi tekstin seasta yhden koko näytelmän tiivistävän ajatuksen: tieto perustuu vaihtoon, se on kanssakäymistä.
Kartoituksen eli kartografian historia on olosuhteiden pakosta tietojen vaihdon historiaa. Nykyaikaista satelliittiteknologiaa edeltävä kartoitus oli hidasta ja epävarmaa. Yksikään ihminen tai edes retkikunta ei parhaassakaan tapauksessa pysty keräämään kuin pieniä osia maailmankartan jättipalapelistä. Saman havainnon toistuminen useissa eri lähteissä on ennen vanhaan ollut paras tae sen todenperäisyydestä.
Yhteistyön tuloksena piirtyvä ja tarkentuva maailmankartta soveltuu yleisemminkin tieteenteon epitoomiksi. Juha Hurme kirjoittaa artikkelissaan Typeryyden viholliset: ”(k)ommunalismi tarkoittaa, että tieteen avulla hankitun tiedon pitää olla julkista ja kaikkien saatavilla. Tieteen pitäisi tässä mielessä olla ei-kapitalistinen vaihdantatalous!”
Näytelmässä Legenda pienestä luusta nousevat pintaan löytöretkeilijöiden tarinat kaukaisista maista. Maantiede ei ole vain maanmuotoja ja etäisyyksiä, vaan myös kuvauksia siitä, millaisiin olentoihin maailman äärillä voi olettaa törmäävänsä. Mielikuvitus valtaa alaa tieteelliseltä tiedolta, koska suuri osa tarinoista perustuu kuulopuheisiin, ei omaan havaintoon.
Puhtaasti mielikuvituksen tuotetta on myös oma yritelmäni kartanpiirtämisen alalta vuodelta 1979. Ruutupaperille piirretty "Snoopyland" kuvaa viidennen luokan yhtä neljän oppilaan ryhmää, toisin sanoin kahden peräkkäisen kahdenistuttavan pulpetin muodostamaa kokonaisuutta Nummen koulun (nykyään Nummenpakan koulu, Nummen yksikkö) luoteiskulmassa sijaitsevassa luokkahuoneessa.
Nykyisille amatöörikartanpiirtäjille suosittelen National Geographicin interaktiivista karttasovellusta: http://mapmaker.nationalgeographic.org/
 |
| Snoopyland 1979. |
Kommentit
Lähetä kommentti