Tärkeintä on lähteminen
Kesälomalla kirjastosta lähti mukaani kaksi hyvin samantapaista elokuvaa. Tracks on tositarinaan perustuva kuvaus vaelluksesta Keski-Australian Alice Springsistä Intian valtamerelle. Wild – Villi vaellus perustuu niin ikään tosipohjaiseen kertomukseen Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvalta Pacific Crest Trailiksi kutsutun vaellusreitin varrelta.
Elokuvat ovat valmistuneet peräkkäisinä vuosina 2013-14 ja kummankin pääosassa on nuorehko nainen. Ne edustavat yksinäisten reissumiesten ja -naisten matkakertomusten trendiä, jonka aloittivat elokuvat Erämaan armoille (2007) ja Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä (2010).
National Geographicin valokuvaaja Rick Smolan valokuvasi matkan, ja myöhemmin Davidson kirjoitti kokemuksistaan kirjan Tracks – One Woman’s Journey Across 1.700 Miles of Australian Outback.
Kirjan tarinasta on ollut useaan otteeseen suunnitteilla elokuva. Julia Robertsin piti näytellä Robyn Davidsonia vuonna 1993 suunnitellussa filmatisoinnissa. Siitä kaksikymmentä vuotta myöhemmin, lopulta toteutuessaan, elokuvan pääosaan valittiin Mia Wasikowska ja sen ohjasi John Curran.
Elokuvassa Davidson kohtaa vastoinkäymisiä jo ennen matkaan lähtöä. Hän pestautuu kamelitilalle oppiakseen käsittelemään itselleen ennestään vieraita eläimiä ja hankkiakseen omat kamelit. Siinä vierähtää pari vuotta. Pitkän vaelluksen lopulta alkaessa Davidson suostuu vastahakoisesti valokuvaajan pyyntöön saada dokumentoida matkan vaiheet.
Davidsonille yksinolo on koko vaelluksen tarkoitus. Elokuvan juonta rytmittävät matkan varrella tapahtuvat kohtaamiset paikallisten ja muiden matkalaisten kanssa, mutta ne muodostavat vain kehikon sille, mikä on tärkeintä: itse valittu yksinäisyys, itsensä haastaminen, vapaus.
Tracks onnistuu abstraktien asioiden kuvaamisessa hyvin. Lisäksi elokuva on monin paikoin henkeäsalpaavan kaunis, vaikka vaelluksen fyysisen rasittavuuden voi lähestulkoon tuntea nahoissaan.
Wild perustuu Tracksin tavoin omaelämäkerralliseen kirjaan. Cheryl Strayed patikoi kolmen USA:n osavaltion läpi kulkevaa Pacific Crest Trailia sadan päivän ajan vuonna 1995. Hänen kokemuksistaan kirjoittamastaan kirjasta tuli bestseller, jota Oprah Winfrey on puffannut kirjakerhossaan. Elokuvassa Strayedia esittää Reese Witherspoon ja hänen äitiään Laura Dern. Sen käsikirjoitti Nick Hornby ja ohjasi Jean-Marc Vallée.
Olin tämän elokuvan suhteen etukäteen melko varautunut – varsinkin Tracksin tekemän vaikutuksen jälkeen odotin tyypillistä amerikkalaista tarinaa henkisestä kasvusta. Sitä se olikin, mutta lajissaan silti katsomisen arvoinen.
Loppujen lopuksi tärkeintä oli kuitenkin lähteminen, voitto valkoisen paperin kammosta. Elokuvaparissa Tracks ja Wild kiinnostivat kahden tarinan ja niiden taustojen yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Nykyajassa on jotain, mikä tekee lähtemisen teemasta kiehtovan ja houkuttelevan. Näen siinä perheyhtäläisyyttä mm. leppoistamisen, mindfulnessin ja marituksen (KonMari) kanssa. Yhä useampi kaipaa vapautumista yleisestä informaation ja tavaran tulvasta sekä omasta kuluttajan roolista jonnekin… Vaeltamisesta ja ylipäätään matkailusta on tullut tässä mielessä sekä vapautumisen keino että sen symboli.
Tracksissä ja Wildissa keskeisiä teemoja ovat itsensä haastaminen ja itsensä löytäminen. Robyn Davidson oli – jo 70-luvulla – väsynyt oman sukupolvensa pinnalliseen elämäntapaan. Hän kulki pitkällä vaelluksella isänsä jalanjälkiä, tämä vaelsi nuorena miehenä Kalaharin erämaassa.
Strayed puolestaan koki äitinsä kuoleman myötä kadottaneensa itsensä, tai sen naisen, jota äiti hänestä kasvatti. Äidin varhainen menetys on mukana myös Davidsonin elämäntarinassa. Hänen äitinsä teki itsemurhan tyttären ollessa vain 11-vuotias.
Sattuman kautta nämä kaksi elokuvaa muistuttavat myös minua omasta äidistäni. Robyn Davidson on syntynyt 1950, samana vuonna kuin äitini. Cheryl Strayed puolestaan on minun ikäiseni.
Edellä kirjoittamastani käy varmasti ilmi, että Davidsonin tarina kiehtoi minua näistä kahdesta enemmän. Tulen melko varmasti palaamaan hänen kirjalliseen tuotantoonsa, mahdollisesti myös tämän blogin puitteissa. Jo pelkästään hänestä ja Tracks-elokuvasta tuotettu nettisisältö rönsyilee moneen suuntaan, suosittelen tutustumaan alla olevaan pieneen linkkilistaan, jos aihe kiinnostaa.
Loppukaneettina mainitsen vielä, että elokuvapari tarjoaa hauskat esimerkit (ei niin) ”kevyistä kantamuksista”. Davidson lähti matkaan oman pienen kamelikaravaanin kanssa, Wildissa taas päähenkilön rinkan koosta tehdään iso numero. Hänellä on ensimmäisellä kerralla vaikeuksia saada se selkäänsä, ja matkan varrella kokeneempi vaeltaja neuvoo tavaramäärän karsimisessa.
Robyn Davidson and Mia Wasikowska make ‘Tracks’
Rick Smolan’s Trek with TRACKS, from Australian Outback to Silver Screenm
Irlantilainen folk-laulaja Mick Hanly teki Robyn Davidsonista laulun. Spotifysta se löytyy Mary Blackin 1983 levyttämänä versiona: Crusader
Elokuvat ovat valmistuneet peräkkäisinä vuosina 2013-14 ja kummankin pääosassa on nuorehko nainen. Ne edustavat yksinäisten reissumiesten ja -naisten matkakertomusten trendiä, jonka aloittivat elokuvat Erämaan armoille (2007) ja Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä (2010).
 |
| Robyn Davidson, kuva Rick Smolan, ja Mia Wasikowska, kuva Against All Odds Productions. |
Kamelinainen
Alice Springs sijaitsee Australian mantereen maantieteellisessä keskipisteessä, keskellä erämaata. Vuonna 1977 Robyn Davidson vaelsi sieltä 2700 kilometrin matkan Intian Valtamerelle, seuranaan neljä kamelia ja koira.
National Geographicin valokuvaaja Rick Smolan valokuvasi matkan, ja myöhemmin Davidson kirjoitti kokemuksistaan kirjan Tracks – One Woman’s Journey Across 1.700 Miles of Australian Outback.
Kirjan tarinasta on ollut useaan otteeseen suunnitteilla elokuva. Julia Robertsin piti näytellä Robyn Davidsonia vuonna 1993 suunnitellussa filmatisoinnissa. Siitä kaksikymmentä vuotta myöhemmin, lopulta toteutuessaan, elokuvan pääosaan valittiin Mia Wasikowska ja sen ohjasi John Curran.
Elokuvassa Davidson kohtaa vastoinkäymisiä jo ennen matkaan lähtöä. Hän pestautuu kamelitilalle oppiakseen käsittelemään itselleen ennestään vieraita eläimiä ja hankkiakseen omat kamelit. Siinä vierähtää pari vuotta. Pitkän vaelluksen lopulta alkaessa Davidson suostuu vastahakoisesti valokuvaajan pyyntöön saada dokumentoida matkan vaiheet.
Davidsonille yksinolo on koko vaelluksen tarkoitus. Elokuvan juonta rytmittävät matkan varrella tapahtuvat kohtaamiset paikallisten ja muiden matkalaisten kanssa, mutta ne muodostavat vain kehikon sille, mikä on tärkeintä: itse valittu yksinäisyys, itsensä haastaminen, vapaus.
Tracks onnistuu abstraktien asioiden kuvaamisessa hyvin. Lisäksi elokuva on monin paikoin henkeäsalpaavan kaunis, vaikka vaelluksen fyysisen rasittavuuden voi lähestulkoon tuntea nahoissaan.
 |
Cheryl Strayed, kuva Strayedin oma, ja Reese Witherspoon, kuva Fox Searchlight. |
Villikon vaellus
Harvat ovat luotuja kulkemaan Australian hiekkaerämaita, mutta vaellus voi silti olla keino itsensä löytämiseen. Elokuvan Wild – villi vaellus päähenkilö on äitinsä menettänyt nuori nainen, jonka surutyön vaiheisiin kuuluvat päihteet ja irtoseksi. Näiden keinojen johtaessa avioeroon hän päättää hetken päähänpistosta lähteä vaellukselle Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden läpi etelästä pohjoiseen.
Wild perustuu Tracksin tavoin omaelämäkerralliseen kirjaan. Cheryl Strayed patikoi kolmen USA:n osavaltion läpi kulkevaa Pacific Crest Trailia sadan päivän ajan vuonna 1995. Hänen kokemuksistaan kirjoittamastaan kirjasta tuli bestseller, jota Oprah Winfrey on puffannut kirjakerhossaan. Elokuvassa Strayedia esittää Reese Witherspoon ja hänen äitiään Laura Dern. Sen käsikirjoitti Nick Hornby ja ohjasi Jean-Marc Vallée.
Olin tämän elokuvan suhteen etukäteen melko varautunut – varsinkin Tracksin tekemän vaikutuksen jälkeen odotin tyypillistä amerikkalaista tarinaa henkisestä kasvusta. Sitä se olikin, mutta lajissaan silti katsomisen arvoinen.
Kevyet kantamukset
Blogini on usean kuukauden ajan odottanut inspiraatiota. Minulla on mielessäni montaa sorttia jutun juurta ”paikoista ja liikkumisesta niiden välillä”, mutta odotin sitä yhtä, josta sanottavaa syntyisi vähän kuin itsestään.Loppujen lopuksi tärkeintä oli kuitenkin lähteminen, voitto valkoisen paperin kammosta. Elokuvaparissa Tracks ja Wild kiinnostivat kahden tarinan ja niiden taustojen yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Nykyajassa on jotain, mikä tekee lähtemisen teemasta kiehtovan ja houkuttelevan. Näen siinä perheyhtäläisyyttä mm. leppoistamisen, mindfulnessin ja marituksen (KonMari) kanssa. Yhä useampi kaipaa vapautumista yleisestä informaation ja tavaran tulvasta sekä omasta kuluttajan roolista jonnekin… Vaeltamisesta ja ylipäätään matkailusta on tullut tässä mielessä sekä vapautumisen keino että sen symboli.
Tracksissä ja Wildissa keskeisiä teemoja ovat itsensä haastaminen ja itsensä löytäminen. Robyn Davidson oli – jo 70-luvulla – väsynyt oman sukupolvensa pinnalliseen elämäntapaan. Hän kulki pitkällä vaelluksella isänsä jalanjälkiä, tämä vaelsi nuorena miehenä Kalaharin erämaassa.
Strayed puolestaan koki äitinsä kuoleman myötä kadottaneensa itsensä, tai sen naisen, jota äiti hänestä kasvatti. Äidin varhainen menetys on mukana myös Davidsonin elämäntarinassa. Hänen äitinsä teki itsemurhan tyttären ollessa vain 11-vuotias.
Sattuman kautta nämä kaksi elokuvaa muistuttavat myös minua omasta äidistäni. Robyn Davidson on syntynyt 1950, samana vuonna kuin äitini. Cheryl Strayed puolestaan on minun ikäiseni.
Edellä kirjoittamastani käy varmasti ilmi, että Davidsonin tarina kiehtoi minua näistä kahdesta enemmän. Tulen melko varmasti palaamaan hänen kirjalliseen tuotantoonsa, mahdollisesti myös tämän blogin puitteissa. Jo pelkästään hänestä ja Tracks-elokuvasta tuotettu nettisisältö rönsyilee moneen suuntaan, suosittelen tutustumaan alla olevaan pieneen linkkilistaan, jos aihe kiinnostaa.
Loppukaneettina mainitsen vielä, että elokuvapari tarjoaa hauskat esimerkit (ei niin) ”kevyistä kantamuksista”. Davidson lähti matkaan oman pienen kamelikaravaanin kanssa, Wildissa taas päähenkilön rinkan koosta tehdään iso numero. Hänellä on ensimmäisellä kerralla vaikeuksia saada se selkäänsä, ja matkan varrella kokeneempi vaeltaja neuvoo tavaramäärän karsimisessa.
Linkkejä:
Tracks: the incredible trek of Robyn Davidson across the Australian DesertRobyn Davidson and Mia Wasikowska make ‘Tracks’
Rick Smolan’s Trek with TRACKS, from Australian Outback to Silver Screenm
Irlantilainen folk-laulaja Mick Hanly teki Robyn Davidsonista laulun. Spotifysta se löytyy Mary Blackin 1983 levyttämänä versiona: Crusader
Muokkaus: ulkoasua muokattu 25.10. 2021.
Kommentit
Lähetä kommentti