Ääni matkustaa osa 2: löydetyt äänet

Yle Areenassa on ”toistaiseksi” kuunneltavissa Radio Suomen Äänien ilta -ohjelmasarjan jakso Miltä matkailu kuulostaa, joka lähetettiin ensimmäistä kertaa 15. lokakuuta.

Ohjelmatietojen mukaan siinä ”kuunnellaan kaukomaita, Suomen eksoottisia äänimaisemia unohtamatta”. Studiovieraina olivat professori Helmi Järviluoma-Mäkelä, professori Heikki Uimonen ja äänitaiteilija Simo Alitalo, toimittajana Avaruusromusta tuttu Jukka Mikkola.

Kaksi- ja puolituntisessa ohjelmassa pohdiskellaan äänten ja äänimuistojen monia ulottuvuuksia myös ohjelmaan soittavien radionkuuntelijoiden kanssa.

Kuten ohjelmassakin todetaan, on meistä useimmilla nykyään matkalla mukana hyvinkin kätevä äänityslaite, älykännykkä. Puhelimen sanelin toimii erinomaisesti vastaan tulevien äänien tallentajana. Itse käytän kännykän tallennuksen tavoista ensisijaisesti kameraa (usein jopa alkuperäiseen puhelinkäyttöön nähden), toiseksi videokuvaa ja vasta kolmantena tulee satunnaisesti mieleen käyttää sanelinta. Se on harmi, sillä videokaan ei aja aivan samaa asiaa kuin varta vasten tehty äänitallenne, vaikka niin voisi helposti luulla.

Löydetyt äänet ja matkamuistot

Digitaalisesti tallennetun äänen kohtalo on helposti sama kuin digikuvien: nekin hautautuvat ikiajoiksi puhelimien muistin tai kovalevyjen uumeniin. Näin ei tarvitsisi olla, jos osaisimme kuulla äänet musiikkina ja jalostaa niitä edelleen osaksi sävelteosta.

Konkreettinen musiikki syntyi aikoinaan "löydetyistä" äänistä, sekä niiden tallentamisen ja käytön mahdollistavasta teknologiasta:
"Konkreettinen musiikki (ransk. musique concrète) on erilaisista ympäristöstä nauhoitetuista äänistä koostettua elektronista musiikkia. Se on vastakohta perinteiselle sävellykselle (Musique abstraite, abstrakti musiikki), sillä teosta työstettäessä äänet nauhoitetaan ennen sävellystyötä. Ensimmäisen kerran konkreettista musiikkia esitettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa teknologisen kehityksen, erityisesti parempien mikrofonien ja kelanauhureiden, innoittamana." (Wikipedia)
Musiikista puhuttaessa käytetään myös termiä "found objects", enkä ole aivan varma siitä. miten se tarkalleen ottaen eroaa konkreettisesta musiikista. Valistakaa toki, kommenttikenttä on vapaa.

Muusikko, multi-instrumentalisti Teho Majamäki keräili maailman ääniä viime vuonna ilmestyneelle ensimmäiselle soololevylleen. Hänen matkansa äänien kerääjänä alkoi vuonna 2000 ja kulki Australian, Tansanian, Japanin, Intian ja Espanjan kautta takaisin Suomeen.

Levylle päätyi vain pieni murto-osa Majamäen 15 vuoden aikana kartuttamasta äänien kokoelmasta. Levyn nimi Travelogue kertoo, että musiikissa on kyse nimenomaan löydettyjen äänien varassa etenevästä matkakertomuksesta:
"Juuri kohtaamiset, sattumanvaraiset ja suunnitellut, luotsasivat Majamäkeä halki ajan ja kannustivat säilyttämään unelman erityislaatuisesta soololevystä. Albumin kappaleiden mukana kuulijalla on mahdollisuus hypätä mukaan tarinoihin: savimajaan Ifakara -nimiseen pikkukylään Tansanian sisämaassa, puiselle laiturille Lappiin kuuntelemaan saamelaista joikua, kirkkaita lasten ääniä raikuvaan japanilaiseen lähiöön, Intiaan pyhiä mantroja kaikuvaan temppeliin ja Australian subtrooppiseen sademetsään. Ja kun musiikin päästää lähelle itseään, seikkailu on vasta alussa.
"Kappaleiden tarinat ovat syntyneet matkoillani oikeista kohtaamisista. Ne ovat rakkaudentunnustuksia paikoille, joissa olen asunut tai kiitoksia sielukkaille ihmisille, jotka olen saanut kohdata." (Jazz Finland)

Hamamatsuchon asemalla

Omat kokeiluni äänien keräilijänä ovat hyvin vaatimattomat, enkä valitettavasti osaa tehdä "oikeaa" musiikkia. Japanin matkalla touko-kesäkuussa 2010 kiinnitin kuitenkin huomioni eksoottisiin äänimaisemiin. Ensimmäisen oman kännykkäni sanelimeen tarttui pätkä Tokion keskustassa sijaitsevan Hamamatsuchon paikallisjuna-aseman kuulutuksia ja junien ääniä. Myöhemmin yhdistin ne viereisen World Trade Centerin rappusilla samana aamuna ottamiini valokuviin töihinsä kiiruhtavista japanilaisista sekä maisemiin pilvenpiirtäjän näköalakerroksesta.

Omasta mielestäni nämä äänet eivät ole kovin kaukana musiikista.



Katso/kuuntele myös:
Soundsnap:travel sounds
Soundcities
10 Incredible Ways Electronic Artists Are Using Found Sound
How Electronic Musicians Are Using Found Sound in the Recording Studio
Teho Majamäki & Travelogue Ensemble @ Tavastia Club, Helsinki 27.1.2016






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kävelemisestä ja kävelykirjoista

Kuva
Jotkut inhimilliset toiminnot ovat lähes yhtä luonnollisia kuin hengittäminen, eikä niiden moniuloitteisuuta tule siksi useinkaan ajatelleeksi. Tällaisia asioita ovat muun muassa kieli ja kommunikaatio, nukkuminen ja unennäkö, sekä käveleminen. Jostain syystä pidän jokapäiväisimpiä asioita kovin kiehtovina. Kaikkien aikojen lempitietokirjani Wanderlust: A History of Walking  käsittelee kävelemisen kulttuurihistoriaa. Ostin kirjan melko pian sen ilmestymisen (2000) jälkeen Lontoon Notting Hillissä sijaitsevasta Travel Bookshopista. Notting Hill -elokuvastakin tuttua kirjakauppaa ei valitettavasti enää ole, sen paikalla sijaistee matkamuistomyymälä. Rebecca Solnitin kirja Wanderlust on kävelykirjallisuuden pikkujättiläinen. Kirjailija kirjoittaa auki kävelemisen tarinaa lähtien siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa nousi kahdelle jalalle, aina meidän aikaamme asti. Kävelemisen historia kulkee monen muun ilmiön sisällä tai rinnalla, eikä Solnit kaihda pieniä sivupolkuja aiheen m...
Lue lisää

Olen unessa useasti

Kuva
... sinun kaduillas, koulutie. V.A. Koskenniemen runon Koulutie alku tuli minulle jo lapsena tutuksi. Perheessämme oli usein tapana kertoa toisillemme edellisenä yönä näkemiämme unia. Mitä oudompia unet olivat, sitä enemmän niissä riitti nauramista.  Minulla on siis alusta alkaen ollut positiivinen suhde unennäköön – siitäkin huolimatta, että jouduin painajaisissa pakenemaan susilaumoja ja sietämään suuresti inhoamiani kyykäärmeitä. Eräs varhaisimmista toistuvista unipaikoistani – niistä, jotka muistan – oli iso kallio, jonka valvemaailman esikuva sijaitsee lapsuuden kesämökin lähistöllä. Unissani kallio oli aina vähän erilainen, mutta silti sama. Jossain vaiheessa aikuisena huomasin, että näen ehkä poikkeuksellisen paljon unia paikoista. Topofiliaan taipuvainen luonteeni heijastuu öiseen mielenmaisemaan. Näin unta, että olin oikeasti siinä kaupungissa, jossa olen aina unissani Aloin nähdä unia kaupungista, omasta unikaupungistani. Sillä ei ole varsinaista esikuvaa, vaan ...
Lue lisää

Joka niemeen, notkohon, saarelmaan

Kuva
Juha Hurmetta lainaten "rakastan tätä äidinmaatani, tää on erittäin jees maa, mutta rakastan kaikkia muitakin maita". Satavuotiaan Suomen synttärijuhlahumun keskellä minä en kuitenkaan voisi ajatella kirjoittavani mistään muusta paikasta kuin tästä rakkaasta "niemestä". Finlandia-palkinnon voittanut Niemi on erinomainen matkaopas ja historiakirja, se pitäisi mitä pikimmin saada mukaan koulun opetussuunnitelmaan. Jatkan vielä hetken Hurmeen sanoilla ratsastamista, ja poimin kirjasta Suomen synnyn aikaan, paikkaan ja (huom!) kieleen sijoittavan kappaleen: "Nykyihminen saapui Niemelle heti, kun sulava mannerjää teki hänelle tilaa tulla eli noin 9 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua (eaa.). Niemellä tarkoitan tässä sitä Pohjois-Euroopan peräosaa ja Siperian ja Skandinavian kainalokuoppaa, jota niemeläiset, joskaan eivät ketkään muut, alkoivat kutsua muutamia satoja vuosia sitten Suomeksi. Ne kaikki muut kutsuivat Niemeä Finlandiksi, mikä termi on perua antiik...
Lue lisää

Pyhä yksinkertaisuus

Kuva
Taidesuuntaus minimalismi määritellään näin: Minimalismi (engl. Minimal Art tai Minimalism) on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvassa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä. (Wikipedia) Viime vuosina minimalismilla on alettu tarkoittaa tietynlaista käytännönläheistä länsimaisen elämäntavan ja kulutuskulttuurin kritiikkiä. Sitä voisi kutsua vaikka materiaaliseksi minimalismiksi, erotuksena esteettisestä. Japanilainen minimalistisen arkkitehtuurin mestarin, Tadao Andon mukaan "länsimainen sivilisaatio on lisäämisen kulttuuri, itämainen on vähentämisen kulttuuri". Tämä ei tietenkään ole koko totuus kummastakaan, mutta Ando ei ole ajatuksineen yksin. Uudesta minimalismista on syntynyt itsensä haastamisen kulttuuri, jonka avulla pyritään pidemmällä tähtäimellä ennemminkin oppimaan pois joistain elämäntavoista kuin rajoittamaan ...
Lue lisää

Löytämisen iloa

Kuva
Osallistun noin kerran kuussa luovan kirjoittamisen piiriin. Tässä kuussa teemana oli 'matka' ja ensimmäinen lyhyt harjoitus kirjoitettiin aiheesta "mitä olen löytänyt matkalla". Raapustin muistikirjaani näin: Mitä olen löytänyt kun olen etsinyt, mitä taas silloin, kun tarkoitukseni ei ole ollut löytää mitään? Kartta opastaa löytämään, löytämään löytämistä ja löytämisen riemua, jossa itse löydetty asia tai kohde saattaa olla melko mitätön ja äkkiä unohdettu. Löytämään oppiminen on oppimista pärjäämään uusissa paikoissa ja tilanteissa. Matkalla löytäminen – uusiin paikkoihin, etsien ja sattumalta vastaan tulleisiin – on samalla sisäistä matkantekoa. Löydämme oman tapamme olla ja liikkua tässä maailmassa. Puolitoista vuotta sitten kirjoitin kartoista ja sattumasta käytyäni katsomassa Kolmas tila -teatterin produktion  Legenda pienestä luusta toisen esiosan. Näytelmän lopullinen versio esitettiin kantaesityksenä Turun kaupunginteatterissa tämän vuoden alussa, ja kä...
Lue lisää

Kirjasto on uskonnottoman kirkko

Kuva
"Jos on nähnyt yhden kirkon on nähnyt ne kaikki" on sanonta, joka ei viittaa ainoastaan kirkkojen samankaltaisuuteen, vaan myös niiden asemaan nähtävyyksinä. Matkailuun on perinteisesti kuulunut vierailu tärkeimmissä paikallisissa kirkoissa tai muissa vastaavissa pyhätöissä tai temppeleissä, koska ne tyypillisesti kertovat paljon historiasta – eivät vain uskonnon, vaan myös esimerkiksi taiteen ja arkkitehtuurin näkökulmista. Vaikka tokaisu on kaukana totuudesta kertoo se jotain sekä maallistuneen matkaajan suhteesta kirkkoihin että nykyaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kirkot eivät enää ole oman aikansa wau-arkkitehtuuria. Sen tontin ovat valloittaneet taidelaitokset, ja niistä erityisesti taidemuseot. Viime vuosina myös kirjastot ovat nousseet arvossa. Sosiaalisessa mediassa näkee tämän tästä listoja maailman upeimmista kirjastoista. Eräs ystäväni kutsuu niitä osuvasti kirjastopornoksi. En valitettavasti enää muista, mistä tv-dokumentista tein tämän kuvaruutukaappau...
Lue lisää

Salat julki

Kuva
Kevyillä kantamuksilla matkustaminen kiinnostaa monia. YouTube ja matkablogit ovat pullollaan aiheeseen liittyviä ohjeita – Google antaa yli puolitoista miljoonaa osumaa haulle "how to travel light" . Pakkaamisohjeiden antamiseen on lupa suhtautua myös huumorilla, kuten Sanna Wallenius tekee tuoreessa blogissaan Totuus matkalle pakkaamisesta . Minä maltoin odottaa melkein kaksi vuotta, ennen kuin nyt itse jaan omat kevyen matkanteon salani. Blogini nimi velvottaa, ja koen, että tämä aihe pitää saada ns. pois alta. Nyt siis blogin täydeltä ekshibitionistista pakkaamispornoa, lopussa kokonaan toisenlaisen salaisuuden paljastus. Tunne itsesi, eli reppu jupisemaan Kevyiden matkatavaroiden ei pitäisi olla itsetarkoitus, vaan matkantekoa helpottava tekijä. Pakkaamisohjeet eivät luonnollisestikaan ole yleispäteviä, jokainen meistä on omanlaisensa reissaaja omine tarpeineen. Itse olen kokenut matkalle pakkaamisen kerta kerralta helpommaksi, koska tunnen itseni. Tiedän miksi ...
Lue lisää