Itseruoskintaa ja ilmoitusasia
Olen kirjoittanut blogiani nyt vähän yli vuoden, ja vastaan tuli ensimmäistä kertaa tilanne, jossa tekisi mieli poistaa oma teksti. Viime kuussa kirjoittamani Onko olemassa kestävän kehityksen turismia? oli hätäisesti kirjoitettu.
Huomasin tuolloin itse matkalla ollessani, että vietettiin maailman matkailupäivää, ja halusin kirjoittaa jotain. Matkaraporttia en ehtinyt kiireessä kyhäämään, joten tartuin minua reissussa pohdituttaneeseen aiheeseen, matkailun ympäristövaikutuksiin.
Aihe on tärkeä, ei siinä mitään. Koen se kuitenkin niin tärkeäksi, että se olisi ansainnut parempaa perehtymistä ja ennen kaikkea johdonmukaisempaa ajattelua. Sen sijaan yhdistin täysin kritiikittä keskenään kaksi eri suuntiin kulkevaa ajatusten puroa: Kreikan taloudelle elintärkeän turismin ja YK:n kestävän talouden ja matkailun teemavuoden.
Melko pienellä vaivalla olisin voinut pureutua aiheeseen hieman syvemmälle. Jaakko Hämeen-Anttila kysyi viisaasti muutaman päivän takaisessa Hesarissa: "onko syytä iloita, jos kaikki tuotanto kasvaa". Samalla logiikalla voidaan todeta, ettei Kreikan matkailuelinkeinon vahvistuminen ole automaattisesti kestävää kehitystä.
Kestävän matkailun asiantuntija Ioannis Pappas kirjoittaa Kreikan tilanteesta vajaa vuosi sitten ilmestyneessä artikkelissaan Destination Check: Current State of Tourism in Greece, että monia aloitteita on tehty paikallisesti, mutta strategisella makrotasolla ollaan jäljessä.
Hotelliala johtaa kestävän kehityksen ponnisteluja, ja paikalliset tuotteet sekä gastronomia ovat nousussa. Luonnon monimuotoisuuden eteen työskennellään mm. Natura 2000 -hankkeen puitteissa. Lisäksi matkailun painopistettä pyritään siirtämään kohti entistä ainutlaatuisempia, autenttisempia kokemuksia, joista Pappas mainitsee esimerkkinä Paths of Greece -hankkeen. Nämä ovat kaikki näin matkailijankin näkökulmasta erittäin kannatettavia suuntauksia.
Pappas toteaa kuitenkin, että maasta puuttuu korkeamman tason poliittinen strategia ja ohjaus. Itse lisäisin, että matkailun ympäristövaikutukset ovat aina paljon kiinni myös meistä matkailijoista. Lomamatka on täynnä pieniä valintoja, eikä esimerkiksi Kiinassa halpatuontina valmistettu matkamuistokrääsä kuulu niihin kaikkein fiksuimpiin.
Nähdään siis vielä toistamiseen lokakuun aikana!
Huomasin tuolloin itse matkalla ollessani, että vietettiin maailman matkailupäivää, ja halusin kirjoittaa jotain. Matkaraporttia en ehtinyt kiireessä kyhäämään, joten tartuin minua reissussa pohdituttaneeseen aiheeseen, matkailun ympäristövaikutuksiin.
Aihe on tärkeä, ei siinä mitään. Koen se kuitenkin niin tärkeäksi, että se olisi ansainnut parempaa perehtymistä ja ennen kaikkea johdonmukaisempaa ajattelua. Sen sijaan yhdistin täysin kritiikittä keskenään kaksi eri suuntiin kulkevaa ajatusten puroa: Kreikan taloudelle elintärkeän turismin ja YK:n kestävän talouden ja matkailun teemavuoden.
Melko pienellä vaivalla olisin voinut pureutua aiheeseen hieman syvemmälle. Jaakko Hämeen-Anttila kysyi viisaasti muutaman päivän takaisessa Hesarissa: "onko syytä iloita, jos kaikki tuotanto kasvaa". Samalla logiikalla voidaan todeta, ettei Kreikan matkailuelinkeinon vahvistuminen ole automaattisesti kestävää kehitystä.
Kestävän matkailun asiantuntija Ioannis Pappas kirjoittaa Kreikan tilanteesta vajaa vuosi sitten ilmestyneessä artikkelissaan Destination Check: Current State of Tourism in Greece, että monia aloitteita on tehty paikallisesti, mutta strategisella makrotasolla ollaan jäljessä.
Hotelliala johtaa kestävän kehityksen ponnisteluja, ja paikalliset tuotteet sekä gastronomia ovat nousussa. Luonnon monimuotoisuuden eteen työskennellään mm. Natura 2000 -hankkeen puitteissa. Lisäksi matkailun painopistettä pyritään siirtämään kohti entistä ainutlaatuisempia, autenttisempia kokemuksia, joista Pappas mainitsee esimerkkinä Paths of Greece -hankkeen. Nämä ovat kaikki näin matkailijankin näkökulmasta erittäin kannatettavia suuntauksia.
Pappas toteaa kuitenkin, että maasta puuttuu korkeamman tason poliittinen strategia ja ohjaus. Itse lisäisin, että matkailun ympäristövaikutukset ovat aina paljon kiinni myös meistä matkailijoista. Lomamatka on täynnä pieniä valintoja, eikä esimerkiksi Kiinassa halpatuontina valmistettu matkamuistokrääsä kuulu niihin kaikkein fiksuimpiin.
Enemmän ja parempaa?
Nyt kun olen saanut huojennettua mieltäni voin luvata ainakin yrittää paneutua aiheisiini jatkossa entistä paremmin. Aion myös kirjoittaa hieman useammin. Blogia perustaessani minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, miten usein näitä kirjotuksia alkaisi ilmestyä. Kerta kuukaudessa on vakiintunut ihan hyväksi tahdiksi, mutta muistiinpanoissani on nyt niin paljon aiheita odottamassa, että aion tuplata tahdin.
Nähdään siis vielä toistamiseen lokakuun aikana!
Kommentit
Lähetä kommentti