Viimeisenä kuolee toivo

Maanantaina 27. tammikuuta tulee kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta. Kuvat on otettu Auschwitz-Birkenaussa viime viikon tiistaina, 14. tammikuuta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joka niemeen, notkohon, saarelmaan

Kuva
Juha Hurmetta lainaten "rakastan tätä äidinmaatani, tää on erittäin jees maa, mutta rakastan kaikkia muitakin maita". Satavuotiaan Suomen synttärijuhlahumun keskellä minä en kuitenkaan voisi ajatella kirjoittavani mistään muusta paikasta kuin tästä rakkaasta "niemestä". Finlandia-palkinnon voittanut Niemi on erinomainen matkaopas ja historiakirja, se pitäisi mitä pikimmin saada mukaan koulun opetussuunnitelmaan. Jatkan vielä hetken Hurmeen sanoilla ratsastamista, ja poimin kirjasta Suomen synnyn aikaan, paikkaan ja (huom!) kieleen sijoittavan kappaleen: "Nykyihminen saapui Niemelle heti, kun sulava mannerjää teki hänelle tilaa tulla eli noin 9 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua (eaa.). Niemellä tarkoitan tässä sitä Pohjois-Euroopan peräosaa ja Siperian ja Skandinavian kainalokuoppaa, jota niemeläiset, joskaan eivät ketkään muut, alkoivat kutsua muutamia satoja vuosia sitten Suomeksi. Ne kaikki muut kutsuivat Niemeä Finlandiksi, mikä termi on perua antiik...
Lue lisää

Pyhä yksinkertaisuus

Kuva
Taidesuuntaus minimalismi määritellään näin: Minimalismi (engl. Minimal Art tai Minimalism) on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvassa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä. (Wikipedia) Viime vuosina minimalismilla on alettu tarkoittaa tietynlaista käytännönläheistä länsimaisen elämäntavan ja kulutuskulttuurin kritiikkiä. Sitä voisi kutsua vaikka materiaaliseksi minimalismiksi, erotuksena esteettisestä. Japanilainen minimalistisen arkkitehtuurin mestarin, Tadao Andon mukaan "länsimainen sivilisaatio on lisäämisen kulttuuri, itämainen on vähentämisen kulttuuri". Tämä ei tietenkään ole koko totuus kummastakaan, mutta Ando ei ole ajatuksineen yksin. Uudesta minimalismista on syntynyt itsensä haastamisen kulttuuri, jonka avulla pyritään pidemmällä tähtäimellä ennemminkin oppimaan pois joistain elämäntavoista kuin rajoittamaan ...
Lue lisää

Kävelemisestä ja kävelykirjoista

Kuva
Jotkut inhimilliset toiminnot ovat lähes yhtä luonnollisia kuin hengittäminen, eikä niiden moniuloitteisuuta tule siksi useinkaan ajatelleeksi. Tällaisia asioita ovat muun muassa kieli ja kommunikaatio, nukkuminen ja unennäkö, sekä käveleminen. Jostain syystä pidän jokapäiväisimpiä asioita kovin kiehtovina. Kaikkien aikojen lempitietokirjani Wanderlust: A History of Walking  käsittelee kävelemisen kulttuurihistoriaa. Ostin kirjan melko pian sen ilmestymisen (2000) jälkeen Lontoon Notting Hillissä sijaitsevasta Travel Bookshopista. Notting Hill -elokuvastakin tuttua kirjakauppaa ei valitettavasti enää ole, sen paikalla sijaistee matkamuistomyymälä. Rebecca Solnitin kirja Wanderlust on kävelykirjallisuuden pikkujättiläinen. Kirjailija kirjoittaa auki kävelemisen tarinaa lähtien siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa nousi kahdelle jalalle, aina meidän aikaamme asti. Kävelemisen historia kulkee monen muun ilmiön sisällä tai rinnalla, eikä Solnit kaihda pieniä sivupolkuja aiheen m...
Lue lisää

Miten ääni matkustaa? Osa 1

Kuva
Tieteellisesti katsoen (kuunnellen?) ääni on aaltoliikettä. Ääni etenee väliaineesta riippuen joko pitkittäisinä tai poikittaisina aaltoina. Kirjoitukseni fysiikan luento-osuus päättyy tähän, koska itse olen kiinnostunut äänistä muistoina, aivan erityisesti muistoina paikoista. Korkojen kopinaa... Varhaisimmat matkustamiseen liittyvät äänimuistoni kaikuvat lähdön tunnelmaa. Helsinki-Vantaan lentokentän parkettilattian kopina lennoilleen kiiruhtavien matkalaisten kenkien koroista yhdistyi minulla jo varhaisessa iässä kauan odotetun lomamatkan kutkuttavaan jännitykseen. Musiikki on kaikkein ilmeisin äänimuistojen kantaja, ja parhaimmillaan sanoitus tukee tunnelmaa. Boney M -yhtyeen vuonna 1976 coveroima Sunny kuljettaa minut muistoissa Kreikan Rodokselle. Muistan yhä elävästi sen, kun saavuimme äitini kanssa Esperides-hotelliin ja avasin oven parvekkeelle, josta oli näköala merelle. Jostain kantautui "Sunny one so true, I love you..." Vai olikohan paikka sittenkin Espanj...
Lue lisää

Taulu on ikkuna maailmaan

Kuva
Harmittelin kirjoituksessani Raskaat kantamukset sitä, etten ole tullut keränneeksi matkoilta kotiin niistä muistuttavia esineitä. Sana "matkamuisto" on kovin latautunut – se tuo mieleen kansallispukuiset nuket, Eiffel-tornin pienoismallit ja vastaavan varta vasten turisteille tuotetun krääsän. Sellaista en kaipaa, mutta muutakin olisi maailmalta voinut kotiin tuoda. Asian voi onneksi yhä korjata tavalla, joka mahdollistaa paluun vuosienkin takaiseen matkakohteeseen. Jos kamera on ollut fölissä, voi matkakuvista teettää taulun. Kuvavalmistamojen tuotteet ovat kehittyneet viime vuosina niin, että monipuoliset ja suhteellisen edulliset taulu- ja julistevalikoimat ovat kenen tahansa saavutettavissa. Canvastaulut rynnivät ensin sisustusliikkeisiin valmiina tauluina, sitten kuvavalmistamojen valikoimiin. Rimoille pinnoitettuihin, kankaalle painettuihin kuviin liittyvä melko lattea tausta-ajatus – mahdollisimman iso pala seinää peittoon mahdollisimman helposti – ei tee niistä ...
Lue lisää

Ääni matkustaa osa 2: löydetyt äänet

Kuva
Yle Areenassa on ”toistaiseksi” kuunneltavissa Radio Suomen Äänien ilta -ohjelmasarjan jakso Miltä matkailu kuulostaa , joka lähetettiin ensimmäistä kertaa 15. lokakuuta. Ohjelmatietojen mukaan siinä ”kuunnellaan kaukomaita, Suomen eksoottisia äänimaisemia unohtamatta”. Studiovieraina olivat professori Helmi Järviluoma-Mäkelä, professori Heikki Uimonen ja äänitaiteilija Simo Alitalo, toimittajana Avaruusromusta tuttu Jukka Mikkola. Kaksi- ja puolituntisessa ohjelmassa pohdiskellaan äänten ja äänimuistojen monia ulottuvuuksia myös ohjelmaan soittavien radionkuuntelijoiden kanssa. Kuten ohjelmassakin todetaan, on meistä useimmilla nykyään matkalla mukana hyvinkin kätevä äänityslaite, älykännykkä. Puhelimen sanelin toimii erinomaisesti vastaan tulevien äänien tallentajana. Itse käytän kännykän tallennuksen tavoista ensisijaisesti kameraa (usein jopa alkuperäiseen puhelinkäyttöön nähden), toiseksi videokuvaa ja vasta kolmantena tulee satunnaisesti mieleen käyttää sanelinta. S...
Lue lisää

Kirjasto on uskonnottoman kirkko

Kuva
"Jos on nähnyt yhden kirkon on nähnyt ne kaikki" on sanonta, joka ei viittaa ainoastaan kirkkojen samankaltaisuuteen, vaan myös niiden asemaan nähtävyyksinä. Matkailuun on perinteisesti kuulunut vierailu tärkeimmissä paikallisissa kirkoissa tai muissa vastaavissa pyhätöissä tai temppeleissä, koska ne tyypillisesti kertovat paljon historiasta – eivät vain uskonnon, vaan myös esimerkiksi taiteen ja arkkitehtuurin näkökulmista. Vaikka tokaisu on kaukana totuudesta kertoo se jotain sekä maallistuneen matkaajan suhteesta kirkkoihin että nykyaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kirkot eivät enää ole oman aikansa wau-arkkitehtuuria. Sen tontin ovat valloittaneet taidelaitokset, ja niistä erityisesti taidemuseot. Viime vuosina myös kirjastot ovat nousseet arvossa. Sosiaalisessa mediassa näkee tämän tästä listoja maailman upeimmista kirjastoista. Eräs ystäväni kutsuu niitä osuvasti kirjastopornoksi. En valitettavasti enää muista, mistä tv-dokumentista tein tämän kuvaruutukaappau...
Lue lisää

Olen unessa useasti

Kuva
... sinun kaduillas, koulutie. V.A. Koskenniemen runon Koulutie alku tuli minulle jo lapsena tutuksi. Perheessämme oli usein tapana kertoa toisillemme edellisenä yönä näkemiämme unia. Mitä oudompia unet olivat, sitä enemmän niissä riitti nauramista.  Minulla on siis alusta alkaen ollut positiivinen suhde unennäköön – siitäkin huolimatta, että jouduin painajaisissa pakenemaan susilaumoja ja sietämään suuresti inhoamiani kyykäärmeitä. Eräs varhaisimmista toistuvista unipaikoistani – niistä, jotka muistan – oli iso kallio, jonka valvemaailman esikuva sijaitsee lapsuuden kesämökin lähistöllä. Unissani kallio oli aina vähän erilainen, mutta silti sama. Jossain vaiheessa aikuisena huomasin, että näen ehkä poikkeuksellisen paljon unia paikoista. Topofiliaan taipuvainen luonteeni heijastuu öiseen mielenmaisemaan. Näin unta, että olin oikeasti siinä kaupungissa, jossa olen aina unissani Aloin nähdä unia kaupungista, omasta unikaupungistani. Sillä ei ole varsinaista esikuvaa, vaan ...
Lue lisää