Retkihaaste 2018: Ruissalo

Turun Ruissalo lienee useimmille suomalaisille tuttu Kansanpuistossa kesäisin järjestettävästä Ruisrockista. Se on kuitenkin paljon muutakin – turkulaisille itselleen ehkä ennen kaikkea urbaani luontokohde.

Lähdin #retkihaaste2018:n hengessä sunnuntaikävelylle talviseen Ruissaloon. Saareen pääseen kätevästi linja-autolla: jäin pois Honkapirtin pysäkillä Ruissalon puolivälissä, kävelin Turun pursiseuran ohitse Pikku-pukinpromenadia Kansanpuistoon, sieltä kasvitieteellisen puutarhan pysäkille ja takaisin kotiin.

Matkan varrella muistelin omaan henkilöhistoriaani liittyviä paikkoja ja tapahtumia Ruissalossa. Ohitin muun muassa vanhan kesätyöpaikkani, sekä pitsihuvilan, jonka piharakennuksessa isoäitini on viettänyt lapsuudenkesiään. Olen juhlinut Ruissalossa omia häitäni, osallistunut linturetkeen, kokoustanut työn merkeissä ja vanhan lukioluokkani kesken, sekä tietysti käynyt festareilla Ruisrockissa ja H2Ö:ssä. Vain muutamia muistoja mainitakseni.

Jo kypsään ikään ehtineelle paljasjalkaiselle turkulaisellekin Ruissalo tarjoaa yhä uusia kokemuksia. Joitain vuosia sitten pulahdin joulun välipäivien aikana veteen Ruissalon kylpylän rannasta – varsinaisesta avantouinnista ei voi puhua, sen verran ovat talvet täällä etelässä leudontuneet. Puolitoista vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa Kuuvannokassa, jonne monet suuntaavat katsomaan Tall Ships Races -tapahtuman komeaa ohipurjehdusta.

Ruissalon saarella monimuotoinen luonto yhdistyy saumattomasti monimuotoiseen (kulttuuri)historiaan. Harmaasta säästä huolimatta moni muukin oli valinnut sen sunnuntaikävelyn kohteeksi. Parkkipaikat olivat täynnä autoja, Honkapirtti vastaavasti ruokalijoita, kävelyteillä tuli vastaan nuoriapareja, lintubongareita ja isojakin ryhmiä.

Viikkoa myöhemmin Ruissalo olisi näyttäytynyt kokonaan erilaisessa valossa: auringonpaisteessa ja satumaisen kuuran huurruttamana. Käännän kuitenkin epäonnisen ajoitukseni voitoksi toteamalla, että synkkä sää tekee ajattelulle hyvää. Aurinkoisen päivänä en välttämättä olisi samalla tavalla etsinyt kauneutta luonnon pienistä yksityiskohdista (ks. kuvat), tai muistellut omia kytköksiäni paikkaan.

Harmaat päivät palvelevat tärkeää tehtävää:

"Just as melancholy, that raincloud of the mind, expands our capacity for creativity, so does actual gloomy weather — clouds, it turns out, offer something possibly more tangible, certainly more pragmatic, than “contemplation [that] benefits the soul”; their proverbial silver lining is more than proverbial." (Why Cloudy Days Help Us Think More Clearly)

Jk. Palaan taas vanhaan tuttuun kirjoitusrytmiini bloggaus per kuukausi. Se tuntuu luontevammalta.