Vuodenvaihteen topofiilistelyä
Törmäsin tv-sarjassa Durrellin perhe kreikkalaisperäiseen sanaan filoksenia, joka tarkoittaa sananmukaisesti "vieraanrakkautta", tutummin vieraanvaraisuutta. Sanasta tuli mieleeni toinen sivistyssana topofilia, eli kiintymys paikkoja kohtaan.
Tunnistan itsessäni ja muissa ainakin kolme erilaista paikkarakkauden muotoa. Ensimmäinen on paikalleenseisahtunut ja konservatiivinen, mutta ah niin pakahduttavan tunteellinen rakkaus omaan kotiin – oli se sitten tönö tai tanhua. Toinen muoto kiinnittää tunteen osittain sattumanvaraisesti johonkin vieraaseen paikkaan ja sen kulttuuriin, esimerkkinä anglofilia. Kolmas paikkarakkauden muoto on äärimmäinen sopeutuvuus, kyky tuntea lähes välitöntä kiintymyståä melkein mitä tahansa paikkaa kohtaan. Where ever I lay my hat that’s my home.
Kiintymys paikkoihin ja vieraanvaraisuus tuntemattomia kohtaan ovat tarinan keskeisiä teemoja. Tarina alkaa siitä, kun päähenkilö Myyrä eräänä päivänä lähtee kotikolostaa kohti läheistä jokea, kohtaa siellä Vesirotan ja ystävystyy tämän kanssa. Myyrä ja Rotta tapaavat retkillään muita metsän eläimiä, muun muassa öykkärimäisen Rupikonnan ja erakkomaisen, mutta vieraanvaraisen Mäyrän.
Lempilukuni kirjassa on sen viides luku, Oma koti kullan kallis. Se sijoittuu joulun aikaan, ja toimii mielestäni hyvin itsenäisenä joulutarinana.
Myyrä ja Rotta ovat kotimatkalla:
Myyrä ja Rotta päätyvät viettämään joulun Myyrän kotona tämän ruokakomerojen antimilla – sardiineilla, laivakorpuilla ja berliininmakkaralla – herkutellen. Pienten peltohiirien kuoro tulee ovelle laulamaan ystävyksille joululaulun, jossa toivotaan vieraanvaraisuutta joulun henkeen vedoten. Laulu alkaa säkeistöllä:
En itse ole uskonnollinen, mutta olen silti "jouluihminen", ja herkistyn sekä Myyrän riipaisevasta koti-ikävästä, että tarinan onnellisesta lopusta.
Hyvän joulun toivotukset kaikkiin koteihin, kuin myös joulua poissa kotoa viettäville!
Lisälukemista:
Rakkautteen ja kiintymykseen liittyviä sanoja
True meaning of Philoxenia
Luku V Dulce domum tekstinä (englanniksi)
Tunnistan itsessäni ja muissa ainakin kolme erilaista paikkarakkauden muotoa. Ensimmäinen on paikalleenseisahtunut ja konservatiivinen, mutta ah niin pakahduttavan tunteellinen rakkaus omaan kotiin – oli se sitten tönö tai tanhua. Toinen muoto kiinnittää tunteen osittain sattumanvaraisesti johonkin vieraaseen paikkaan ja sen kulttuuriin, esimerkkinä anglofilia. Kolmas paikkarakkauden muoto on äärimmäinen sopeutuvuus, kyky tuntea lähes välitöntä kiintymyståä melkein mitä tahansa paikkaa kohtaan. Where ever I lay my hat that’s my home.
Dulce domum
Kenneth Grahamen kirjoittama Kaislikossa suhisee on yksi suosikkikirjoistani. En pidä sitä pelkästään lastenkirjana, vaan länsimaisen kirjallisuuden klassikkoteoksena minkä ikäisille tahansa.Kiintymys paikkoihin ja vieraanvaraisuus tuntemattomia kohtaan ovat tarinan keskeisiä teemoja. Tarina alkaa siitä, kun päähenkilö Myyrä eräänä päivänä lähtee kotikolostaa kohti läheistä jokea, kohtaa siellä Vesirotan ja ystävystyy tämän kanssa. Myyrä ja Rotta tapaavat retkillään muita metsän eläimiä, muun muassa öykkärimäisen Rupikonnan ja erakkomaisen, mutta vieraanvaraisen Mäyrän.
Lempilukuni kirjassa on sen viides luku, Oma koti kullan kallis. Se sijoittuu joulun aikaan, ja toimii mielestäni hyvin itsenäisenä joulutarinana.
Myyrä ja Rotta ovat kotimatkalla:
... (H)e kokosivat voimansa aloittaakseen viimeisen taipaleen – kotitaipaleen, jonka tietää varmasti päättyvän ovenkolahdukseen, tulen leimahdukseen ja kotoisten esineiden jälleennäkemiseen, kun ne tervehtivät tulijaa kuin tämä palaisi pitkältä matkalta merten takaa.Matkan varrella tapahtuu jotain odottamatonta. Myyrän nenään kantautuu yhtäkkiä jotain tuttua – hänen oman, vanhan kotikolonsa, "Myyrälän" tuoksu. Seuraa lyhyt, mutta sitäkin koskettavampi kohtaus, jossa Myyrä anelee eteenpäin kiiruhtavaa Rottaa odottamaan.
Myyrä ja Rotta päätyvät viettämään joulun Myyrän kotona tämän ruokakomerojen antimilla – sardiineilla, laivakorpuilla ja berliininmakkaralla – herkutellen. Pienten peltohiirien kuoro tulee ovelle laulamaan ystävyksille joululaulun, jossa toivotaan vieraanvaraisuutta joulun henkeen vedoten. Laulu alkaa säkeistöllä:
Ystävät hyvät, on kuurassa maa,... ja se päättyy tarinaan Joosefista ja Mariasta, jotka saivat sijan tallissa.
Ovenne meille nyt avatkaa;
Tuuli ja tuisku jos sisälle saa,
Lietenne lämpö sen karkoittaa.
Riemun teille tuo huomen!
En itse ole uskonnollinen, mutta olen silti "jouluihminen", ja herkistyn sekä Myyrän riipaisevasta koti-ikävästä, että tarinan onnellisesta lopusta.
Hyvän joulun toivotukset kaikkiin koteihin, kuin myös joulua poissa kotoa viettäville!
Lisälukemista:
Rakkautteen ja kiintymykseen liittyviä sanoja
True meaning of Philoxenia
Luku V Dulce domum tekstinä (englanniksi)
Kommentit
Lähetä kommentti