Minun Turkuni on turvallinen

Nuori mies puukotti edellispäivänä, perjantaina 18.8. kymmentä ihmistä kotikaupunkini Turun keskustassa. Veitsi-iskussa kuoli kaksi ja loukkaantui kahdeksan henkilöä.

Otan osaa uhrien ja heidän omaistensa suruun, sekä kaikkien niiden suruun ja tuskaan, joiden turvallisuudentunnetta tapahtuma tavalla tai toisella järkytti. Turku on pieni kaupunki. Tunnen monia, jotka ovat olleet viime perjantaina tapahtumapaikalla tai sen lähistöllä.

Joukkopuukotuksesta on jo nyt, kaksi päivää tapahtuman jälkeen, keskusteltu ja kirjoitettu netissä paljon. Itseäni liikuttivat iskussa väliin menneen ja siinä itsekin haavoittuneen Hassan Zubierin sanat: "En ole sankari, vaan ainoastaan lähimmäinen, joka ei katso muualle".

Omat tuntemukseni kiteytti turkulainen toimittaja Emil Elo Kauppalehdessä julkaistussa kolumnissaan Onko se terrori-isku:

Illalla kaikkeen oli jo perspektiiviä ja poliitikotkin alkoivat keräillä irtopisteitä. Jossain sanottiin, että Turku muuttui tämän tapahtuman johdosta. Eikä muuttunut. [...]

Turku on noin 800 vuotta vanha kaupunki. Se on valloitettu, se on palanut ja sitä on pommitettu 4 000 pommilla. Yksi kusipää – oli hän millä agendalla vain – ei sitä tarinaa pääse muuttamaan.

Jos tästä täysin turhasta murhenäytelmästä jotain suurempaa historian kirjoihin pitää jäädä, niin mielummin sitten se tosiasia, että yhden pahan ihmisen vastapainoksi Turun kauppatorilta löytyi perjantaina 18. elokuuta kello 16 kokonainen joukko hyviä ja rohkeita. Heidän nimiään ja tarinoitaan meidän täytyy muistella, eikä tekijän.

Palasin tänään sunnuntaina puolilta päivin maalta kaupunkiin. Olin jo ennen perjantain tapahtumia päättänyt tulla Turkuun vähän tavallista aikaisemmin, jotta voisin tavata ystäviäni vuosittain elokuisena sunnuntaina järjestettävässä Ruusukirppari-tapahtumassa Luostarinmäen kupeessa. Paluumatkalla päätin myös, että viettäisin tämän aurinkoisen loppukesän päivän yrittäen nähdä rakkaan kotikaupunkini ulkopuolisen silmin, turistiperspektiivistä.

Kirpparivierailuni lisäksi kävin puukotuksen tapahtumapaikalla Kauppatorilla, sekä kävelin verkkaiseen tahtiin Aurajoen rantaa pitkin. Otin paljon valokuvia, ja tavallisuudesta poiketen kehtasin kuvata myös ihmisiä. Yleensä se on sitä helpompaa, mitä kauempana kotoa olen kameroineni.

Tämän blogikirjoituksen otsikko viittaa paitsi Elon kolumniin, myös kampanjaan, jossa sata turkulaista kertoo millainen on heidän Turkunsa. Minun Turkuni on – kaikesta huolimatta – turvallinen.

Ajattelin ensin tehdä kuvista teemoittain kollaaseja, mutta haluan sittenkin antaa jokaiselle kuvalle oman tilansa. Minun Turkuni, tuorein silmin. 

Muokkaus: ulkoasua muokattu 25.10. 2021.