Raskaat kantamukset

Botulfsplatsen, Lund, toukokuu 1991 
Nuori nainen ja matkalaukku, laukussa on vaihto-opiskeluvuoden aikana kertynyt omaisuus. Pääasiassa vaatteita ja kirjoja, mm. tiiliskivet Filosofilexikonet ja Vår tids filosofi. Matkalaukun sisään on taiteltu myös pastellisävyinen kelim-matto. Laukku on ääriään myöten täynnä ja painaa tonnin, tai siltä se ainakin tuntuu. Nainen on matkalla kotiin Turkuun, mutta epäilee pääseekö laukkuineen koskaan perille.

Pireuksen rautatieasema, Ateena, heinäkuu 1988
Kelaus ajassa muutama vuosi taaksepäin, sama tyttö inter-raililla poikaystävänsä kanssa. Kyseessä on tytön ensimmäinen ns. reppureissu, ja repun virkaa toimittaa jostain käytettynä saatu rinkka. Rinkan metallikehikko painaa jo yksin paljon, ja sen kulmat kalvavat tytön selkää. Hampurin, Lontoon ja Pariisin tyttö on kestänyt epäkäytännöllistä rinkkaansa mukisematta, mutta Kreikan kuumuudessa tulee itku.

Recifen lentokenttä, joulukuu 2009
Tyttö on jo keski-ikäinen nainen, edellisenä vuonna neljäkymmentä täyttänyt. Pitkään suunnittelemaltaan Brasilian matkalta hän on ostanut runsaasti tuliaisia ystäville ja sukulaisille, jotka kartuttivat matkakassaa. Nainen jätti jo hotellihuoneen roskiksen viereen pinon käytettyjä vaatteita ja ruokatuliasia – papuja saa Suomestakin – mutta matkalaukku painaa silti 10 kg yli sallitun rajan. Nainen pelkää joutuvansa maksamaan vielä lisämaksun tuliaisistaan.

Shoppailumatkoja maailmalle

Alun kolme tuokiokuvaa ovat kaikki ajalta, jolloin ajatus matkustamisesta kevyin kantamuksin tuntui vielä vieraalta. Otsa hiessä pitää sinun matkatavarasi kantaman. Tai ei aivan, muistan kyllä ottaneeni hetkeksi opikseni Ruotsista paluun tuskasta ja tehneeni sen jälkeen ainakin yhden päiväreissun Tukholmaan mukanani vain polkupyörä, kartta ja kukkaro. Siltä matkalta on muistona museokaupasta ostettu postikortti.

1980-, 1990- ja 2000-luvun ulkomaanmatkani olivat kuitenkin pääsääntöisesti matkoja eurooppalaisiin kaupunkikohteisiin ja yksi niiden tärkeimmistä tarkoituksista oli shoppailu. Näin jälkikäteen toivoisin, että olisin edes kierrellyt paikallisia kirpputoreja ja ostanut jotain outoa ja eksoottista  kotiin. Näin en kuitenkaan tehnyt, vaan ostelin ulkomailta pääasiassa vaatteita. Silloin se tuntui hyvältä idealta.

Älä osta mitään

Brasilian matka marras-joulukuussa 2009 oli se korsi, joka katkaisi kamelin selän. Päätin, etten enää reissaisi matkatavaroiden ehdoilla. Pakaasieni koko alkoi siitä lähtien kutistua tasaiseen tahtiin. Viimeiset viisi matkaa olen tehnyt pelkillä käsimatkatavaroilla, niistä kolme on ollut yli viikon kestäviä matkoja.

Kevyiden kantamusten suosimiseen on minulla monia syitä. En enää koe shoppailua tärkeäksi osaksi matkaa. Kieltämättä asiaan vaikuttaa sekin, että nettikaupoista saa nykyään kaikkea mitä kuvitella saattaa, mutta se ei ole ainoa syy.

Jouluna 2012 kymmenen päivän Kuuban matkan tavarat mahtuivat cabin size -matkalaukkuun ja isoon olkalaukkuun.

Kevyesti matkustaminen vapauttaa liikkumaan rennommin. Voi kävellä lentokoneesta suoraan tullin kautta ulos, ilman että joutuu odottelemaan matkalaukkua. Pelkän ison repun kanssa matkatessa siirtyminen majapaikasta toiseen sujuu kivutta.

Pidän kevyesti matkustamisen ajatuksesta. ”Take nothing but pictures. Leave nothing but footprints. Kill nothing but time”. Tunnetun tekstin alkuperä on epäselvä, itse raapustin sanat toisen inter-rail-reissuni matkapäiväkirjan sivuille jo vuonna -89.

Kevyista kantamuksista on tullut minulle henkilökohtainen haaste. Haluan pärjätä ilman omaa hiustenkuivaajaa, lukuisia varakenkiä, matkakirjastoa, ylimitoitettua varautumista tilanteisiin, jotka eivät tulekaan. En myöskään halua viettää aikaani kaupoissa yhtään enempää kuin on välttämätöntä, joitain kiinnostavia kirja- ja juustopuoteja lukuun ottamatta.

Näillä saatesanoilla toivotan hyvää älä osta mitään -päivää!