Turisti vai puristi?
Lomakausi lähestyy ja matkasuunnitelmia tekevä suomalainen miettii kumpi toimii tehokkaammin vastapainona työstressille: pakettimatka jo tutuksi tulleen kohteen all-inclusive-hotellissa, vaiko omatoimimatka paikkaan, josta kukaan muu omassa tuttavapiirissä ei ole vielä kuullutkaan.
Matkailubloggaaja ja -toimittaja Mira Jalomies kysyy Facebook-sivullaan:
Oma matkailuhistoriani on värikäs sekoitus valmismatkoja ja omatoimisuutta.
Lapsuudessani ja nuoruudessani 70- ja 80-luvuilla pakettimatka ei ollut uhka vaan mahdollisuus. Aurinkomatkojen ja Tsä-tsä-tsä-Tjärereborgin kausiesitteitä plarattiin vähintään yhtä suurella innolla kuin Seppälän muotikuvastoja. Perillä lomakohteessa osallistuttiin tunnollisesti infotilaisuuteen ja päntättiin paikallistietoutta hotellin aulasta löytyvästä kierrekansiosta. Retkistä valittiin kaikki ne, joihin oli varaa. Kaupunkikierros, tippukiviluola ja possujuhla nyt ainakin.
Inter-Rail avasi reissaajalle aivan uuden maailman. Kyseisen passin haltija saikin suunnitella koko matkan reitteineen ja majapaikkoineen aivan itse – tai mikä vielä parempaa, olla suunnittelematta ja liikkua vapaasti sinne minne nenä näytti. Oman elämänsä matkaoppaana pieleen menneistä valinnoista sai syyttää vain itseään, mutta yhtä lailla onnistumiset ja löydöt menivät omaan piikkiin.
En ole matkailijana turisti enkä puristi, vaan vaihtelevasti yhdistelmä kumpaakin. Jokaisella matkalla on oma luonteensa ja tarkoituksensa. Mitä kauemmas tai eksoottisempaan paikkaan matkustan, sitä enemmän arvostan valmiita lentokenttäkuljetuksia ja oppaan paikallistuntemusta. Omatoimisuus ei ole minulle itsetarkoitus.
On silti myönnettävä, että minullekin yksi onnistuneen matkan mittareista on se, ettei pitkään aikaan kuule sanaakaan suomea. Tunnistan ilman muuta itsessänikin wannabe-seikkailijan, joka haluaa löytää perille ihan itse.
Osallistuin huhtikuun loppupuolella kevätretkelle Saarenmaalle yhdessä entisten työkavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu oli tarkkaan suunniteltu ja aikataulutettu. Oli vaihteeksi tavattoman virkistävää mennä tutun porukan mukana: tutustua nähtävyyksiin sekä syödä, juoda ja nauraa yhdessä. Kiitokset kamuille hyvästä seurasta!
Perustin tällä matkalla Kevyiden kantamusten Instagram-tilin, jolta löytyy siis lisää kuvia Saarenmaalta.
Matkailubloggaaja ja -toimittaja Mira Jalomies kysyy Facebook-sivullaan:
Haastatko sinä itsesi matkalla? Kokeiletko jotain uutta ja astutko ainakin välillä pois tutusta ja turvallista? Vai ajatteletko, että matka merkitsee ennen muuta lomaa ja rentoutumista, jolloin ei tarvitse edes koettaa ”voittaa” ja ”ylittää” itseään?Ylen tuoreen artikkelin mukaan "Nykymatkailija haluaa kokea paikallisten arkea – Kukaan ei halua olla turisti". Turisti-sanalla on ikävä klangi. Se yhdistyy laumasieluiseen laiskuuteen. Turistin vastakohta on omatoiminen, rajoja rikkova seikkailija. Kuka haluaa olla tylsä turisti kun voi olla omintakeinen puristi?
Pyhän Nikolain kirkko ja viiniravintola Prelude Kuressaaren keskustassa. |
Oma matkailuhistoriani on värikäs sekoitus valmismatkoja ja omatoimisuutta.
Lapsuudessani ja nuoruudessani 70- ja 80-luvuilla pakettimatka ei ollut uhka vaan mahdollisuus. Aurinkomatkojen ja Tsä-tsä-tsä-Tjärereborgin kausiesitteitä plarattiin vähintään yhtä suurella innolla kuin Seppälän muotikuvastoja. Perillä lomakohteessa osallistuttiin tunnollisesti infotilaisuuteen ja päntättiin paikallistietoutta hotellin aulasta löytyvästä kierrekansiosta. Retkistä valittiin kaikki ne, joihin oli varaa. Kaupunkikierros, tippukiviluola ja possujuhla nyt ainakin.
Neuvostonostalgiaa museossa ja baarissa. |
En ole matkailijana turisti enkä puristi, vaan vaihtelevasti yhdistelmä kumpaakin. Jokaisella matkalla on oma luonteensa ja tarkoituksensa. Mitä kauemmas tai eksoottisempaan paikkaan matkustan, sitä enemmän arvostan valmiita lentokenttäkuljetuksia ja oppaan paikallistuntemusta. Omatoimisuus ei ole minulle itsetarkoitus.
On silti myönnettävä, että minullekin yksi onnistuneen matkan mittareista on se, ettei pitkään aikaan kuule sanaakaan suomea. Tunnistan ilman muuta itsessänikin wannabe-seikkailijan, joka haluaa löytää perille ihan itse.
Suur Tõll ja Piret -patsas, pritsumehe juustupallid, Piispanlinna. |
Perustin tällä matkalla Kevyiden kantamusten Instagram-tilin, jolta löytyy siis lisää kuvia Saarenmaalta.
Kommentit
Lähetä kommentti